Väkivalta, seksuaalisuus ja uskonto ovat vain muutamia niistä syvistä teemoista, joita Antti Hietala (s. 1958) käsittelee näytelmissään. Hietalan teoksissa historia ja nykypäivä ovat läsnä yhtä konkreettisina ja ihmismielen pimeisiin puoliin suunnataan kirkas, paljastava valo. Hietalan näyttämökieli on pettävän yksinkertaista, mutta tarkkaan mietittyä.

Hietala on ollut mukana helsinkiläisen Q-teatterin toiminnassa sen alusta lähtien ja toimii nykyään sen johtajana. Omien näytelmiensä lisäksi hän on sovittanut näyttämölle niin Dostojevskin kuin Alfred Döblininkin teoksia, sekä ohjannut Shakespearen ja Tsehovin näytelmiä. Hietalan näytelmä Ihanat ihmiset sai vuoden 2014 parhaan suomalaisen näytelmän Lea-palkinnon. Muita hänen näytelmiään ovat Variatio delectat (2006), Tulipunainen hevonen (2012), Kevyttä mielihyvää (2016) ja Mount Everest (2018).

Ihanat ihmiset (Lovely People)

Aviopari tulee juhlimasta ja tuo mukanaan kotiin nuoren tytön jatkoille. Yön aikana tyttö ottaa yliannostuksen ja pariskunta joutuu päättämään mitä tehdä. Myöhemmin tytön veli saapuu selvittämään mitä yön aikana todella tapahtui. Mutta tietääkö kukaan todella mitä tapahtui?
Näytelmä mutkistaa asioita näyttämällä tilanteesta useita variaatioita. Kohtaukset toistuvat erilaisilla lopputuloksilla ja totuus karkaa yhä kauemmas tavoittamattomiin. Ihmisten valinnat ja niiden seuraukset heräävät eloon kouriintuntuvalla tavalla.

Ihanat ihmiset on näytelmä, jossa tapahtumat eivät noudata luonnollista järjestystään. Se kertoo pariskunnasta, jolle aika tuntuu oudolla tavalla antavan monia valinnanmahdollisuuksia. Se kertoo pariskunnasta, jonka elämä on kuin noiduttua.

Ihanat ihmiset on näytelmä siitä, että valinnanvapaus ei ole sama asia kuin vapaus ja että jokin meitä työntää kohti jyrkänteen reunaa, vaikka me kuinka valitsisimme sivupolkuja.